sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Suurmestari Seita

Varoitan tuskastuttava pitkästä raapustuksesta. Lihavoin pätkistä tärkeimmät jutut, kun tuskin jaksaa enempää kun silmäillä tän ja kuvatkín puuttuu.


Tää on päässy ihan kässäntyön aiheeksi. 2 vuotta sitten keväällä. Melkonen puuhka tuo häntä, huhhuh!


Huhtikuu ja toukokuun alku on tainneet olla Seitan ja mun aktiivisimmat ajat koirasaralla. Meille on sattunu ja tapahtunu (tämänki päivityksen kirjottamiseen menee varmaan tuntikausia). Kuus tai seittemän kertaa
ehittiin hallilla vuokrauksen aikana käydä.

Yks lauantai kaverin kanssa oli kyllä huiput treenit siellä, tuli pidettyä tauot, joten Seitulla säilyi into koko ajan. Jos nyt paljastan, nii samana päivänä oltiin oltu Seitan ekoissa mölliageissa! Hienosti kyllä jaksoi tuohon nähen. En jaksa ruveta miettimään, että mitä tosiaan tehtiin viimeisillä kerroilla, mut edelliseen postaukseen viitaten, kirjaan mitkä saatiin onnistumaan/saatiin valmiiksi;
*hyppytekniikka: Seita tosiaan hyppäsi jo 65cm kun tein sille tekniikkaharjoituksen, mahtavaa! Radalla tuskin onnistuu mutta eiköhän tää tästä, jos verrataan että syksyllä hyppäs just ja just 55 cm, matkan arviointikin onnistui hienosti.
*kontakti-putki erottelu: irtosi hienosti putkelle, myös kontaktin "takaa".
*varmuus renkaaseen: jonkin verran tehtiin, mutta ei ole 100%
*keinu varmaksi ja itsenäiseksi: ei onnistu, ei. Riippuu ihan päivästä miten innolla menee. Jos antaa tehä vähän itsenäisemmin, nii saattaa säikähtää rämähdystä... mikä neuvoksi?
*kepit (verkkojen avulla): ihanan reippaasti meni! Harmi vain keppien lopussa saattoi ruveta hidastelemaan, varsinkin jos palkka oli kupissa. Joistakin tietyistä väleistä tuli pois, mutta pääasiassa rytmi pysyi kasassa. Hyvä että saatiin kuitenkin reippaus ja vikkelyys tähän.
*erilaisia ohjauskuvioita: no näitä nyt ei kamalasti tullut tehtyä, kun pitäisi tehdä matalilla hypyillä, jos haluis hinkata tolle jotain ja panostin nyt kuitenkin enemmän hyppytekniikkaan. Kurssilla sitten, jos syksyllä mennään.
*kotona kosketusalustaa: hah :D oli kyllä tarvikkeet reissussakin mukana, mutta tuliko tehtyä, ei. Pitäiskö laittaa tää kesäläksyksi, kun ei lomalla varmaan mitään muutakaan tehä :p
*pöytää ei ollu hallilla ja okseri meni ihan ok:sti, jos oli hiemankaan korkea niin Seita rupesi epävarmaksi
Muut esteet sujui sitten samaan malliin kun edellisilläkin kerroilla (kai... ei ole tullut kirjoitettua mitään treeneistä muistiin)

kurssia varten:
   - miten irtoaa?
   - ohjauskuvioita

Sitten aiheeseen josta itse tykkään: Mölliagilitykilpailut
Oltiin tosiaan 21.4 RumaRakin järjestämissä mölleissä. Esitys ei ehkä ollut kovin hieno, mutta sitä mukavampi kokemus se oli minulle, Seitasta en tiedä ;) Ensinnäkin, olin ensin menossa junioriluokan rataantutustumiseen ja sitten lähdin lämmittelemään niin myöhästyin oman luokan tutustumisesta, juoksin sitten rataa siellä yksin, kun muut jakeli palkintoja. Toivottavasti hoksasivat että olin ensikertalainen, eivätkä luulleet höselöksi... (vaikka saatan kyllä olla sekin) Radalle lähdettiin ihan kokeiluhalulla, ei kunniaa hakemalla. Ilmottauduin siis kahteen kertaa samaan luokkaan (juoksin radan kaksi kertaa).Yhteistyö ei ollut tunnistettavissa, koiran korvat ja silmät oli katsomossa ja kuono maassa. Väkerrettiin rataa hiljalleen, kutsuin Seitaa takaisin esteille, onneksi ei sentään katsomoon juossut. Hajut oli mielenkiintoisia. Oikeastaan se haahuili, ei se kuono maassa kulkenut, mutta putkeen taisi kerran jumittua, ja irtoili vähän omiin suuntiisa (esteiden ohi). Aivan kun Seita olisi lähtenyt radalle huumori korvien välissä, naureskeli mulle ja mä häpesin. Kuitenkin Seita oli niin supersankari, jos aatellaa että kisat oli ensimmäiset, minä ihan pihalla, pohja aivan outo, esteet ja koirat sekä ihmiset outoja, uusia ja ihmeellisiä. Kehut oli herkässä, oli se kuitenkin nii Puppe-Nasse höpsö♥ Toinen rata oli samanlaista räpeltämistä hymy korvissa, ei tolle tilanteelle voinu kun nauraa, Seita on vaan nii rakas!

Vappumöllit menikin sitten sivusuun kun lähdin toiselle Vedelle. Vappu oli yhtä raatamista - työväen vapaapäivä - päivät meni maalatessa. Seita sai tuolta leikkikaverin, sitä varmaan nähdään kesälläkin sitten. Onhan se onni, kun on oma ranta, Piski tippui jäihin, kun oli liian utelias ;) Palkaksi reissusta saatiin Seitalle toppelo jalkaan. Rusakon ajaminen ryteikössä ei ole aina hyväksi, ei ne siteet kovin kauaa tassussa pysyny, mutta onneks varvas parani nopeasti. Seitalla lähti siis pala oikean etujalan ylhäällä olevasta polkuanturasta.

Kolme yötä kotona ja takasin, mutta nyt vähän toisissa merkeissä. Sunnuntaina Seita pulahteli maalla pihassa olevaan lammikkoon. Ei jättäny meitä rauhaan keppiensä kanssa. :D Käytiin myös kattomassa hienoa kevättulvasta koskea, Seita vinkui taukoamatta, kunnes pääsi veteen... huoh, taitaa tuokin olla melkonen vesipeto! Kuvat vaan lähti siskon mukana toiselle paikkakunnalle, niin tämäkin postaus on sitten tosi tylsä, jospa sielä jotain kuvia ilmestyis tännekkinpäin.

Tästä vesipetoilusta johtuen (luulisin) Seitalla kramppasi takajalat maanantaina. Seita käveli ihan rauhallisesti, jos heitin pallon, se yritti lähteä laukkaamaan, mutta hidasti sitten raviin ja käyntiin :( Kyllähän se lenkillä jo vähän vetryi, mutta laukka oli vielä melko kankeaa. Tiistaina oli onneksi jo ihan kunnossa, huh!

Keskiviikkona oli sitten vuorossa mätsärit pitkästä aikaa. Vuoteen tai puoleen vuoteen ei olla harjoiteltu, lähtiessä vaan pikkasen treenasin seisomista. Tiistaina oli koira pesty ja harjailtu, mutta mikään takuton tuo ei kyllä ollut :D Seita kulki mainiosti, seisotettaessa vaan häntä laski, ei edes tuhannet höpöttelyt auttanu. Kuitenkin...   ... sieltä se tuli punainen nauha! Tästä jo riemu raukesi, mutta tuomarille se ei riittäny, Seita ylsi punaisten 4. sijalle, huippu Piski! Näytti tykkäävän Seitasta, ennen se on yltänyt vaan jotain sinisen nauhan 2. palkinnolla (lukuun ottamatta koiraleiriä). Koiria oli kuitenkin isoissa koirissa yli 20. Mikään ei pilannu fiilistä, ihana-huippu-paras-Seita! :)

Kesä, (aikasemmin viikolla väitin tätä vielä kevääksi) on tosiaan tullut tännekkin! Ilma on huippu. Ja Seita heittelee turkkiaan, tosiaan karva karvalta yksikseen, mutta jos näenkään tupon nii repäisen riemulla irti. Antakaa mulle koira, joka tiputtaa karvansa tukkoina! Minä täällä harja kädessä Seitaa kyttäilen, raukkaparka ihan paniikissa (no ei) :D Jos se e ehdi tiputtaa turkkiaan kesälomaan menessä nii pidän uhkaukseni: ajelen sen trimmerillä kaljuksi :D Kesää todistettiin Veeran kanssa huipulla pyörälenkillä eilen, iltasella käytiin ostaa marsjätskeJÄ ja nautiskeltiin niitä lammella♥ Toisella oli kaks veturia Seita ja Ronja - mustahurtta-kaksikko (melkosia pölkkypäitä toistensa seurassa) - ja toisella 12-vuotias mummo kainalossa, kyllä vaan nautittiin KESÄSTÄ!

Ja vieläköhän oli muuta... ;) Ehkä tässä nyt oli viimeviikkojen kuulumiset lyhykäisyydessään :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti